Sankarikoira

Juttua mummon komentamisesta

Jotta Wooooooo! Koska emäntä ei saa aikaiseksi kirjoittaa kuulumisiani kaiken kansan nähtäville, päätin taas itse asetella tassuni näppäimistölle ja alkaa käyttää kaksi tassu järjestelmää.

Olin pari viikkoa sitten mummon komennus keikalla, jotta emäntä ja Vempi pääsivät omaan reissuunsa. Vempi kertoi reissusta saapuessaan, että hän oli käynyt tapaamassa sukulaisiaan ja kasvattaja ihmistään. Sisarusten kanssa oli kuulemma ollut hurja meno ja yksi oli jopa yrittänyt useampaan otteeseen työntää Vempulan ojaan, kerran saaden hänet tekemään kuperkeikan. Emäntä taas puolestaan kehui, kuinka he olivat käyneet agility treeneissä jonkun huippu hyvän kouluttajan (Janita Leinosen) opissa ja Vempi oli ollut pätevä, mutta emäntä kaipaa vielä paljon harjoitusta. Olisi ehkä kannattanut ottaa minut mallia näyttämään. Lisäksi Vempi oli myös päässyt toko ja leikki oppiin ja ollut niissäkin hyvä. Minä en oikein leikkimisen päälle ymmärrä, vaikka Vempin kanssa olen alkanut joistakin leikeistä ja jopa leluista pitämään.
Hauskaa oli kuulemma noitten kahden reissussa ollut, mutta entäs minä? He eivät voi ymmärtää miten rankkaa mummon komentaminen voi olla! Ensiksikin rapsutus koneet joita myös käsiksi kutsutaan voivat mennä epäkuntoon. Vaikka käpälillä läpsien ja kuonolla rapsuttimia nostamalla palvelua pyydän ne eivät toimi. Lisäksi mummo voi yhtäkkiä sanoa, ettei minua voi muka kokoajan rapsuttaa. Miten niin muka ei voi?! Rankkaa on sellainen. Lisäksi mummoa pitää komentaa antamaan ruokaa ja herkkuja vähän nopeammin ja useammin, uloskin mummoa voi yrittää komentaa. Komentamisen lisäksi mummon vahtimis tehtäviini kuului ulkoilutus. Silloin minä yritän saada mummoa kulkemaan nopeampaa ja välillä taas ymmärtämään että muitten jättämät viestit on luettava tarkkaa. Mummoa on myös vahdittava muilta koirilta ja heille on tiukka sävyisesti ilmoitettava, ettei mummoa saa lähestyä. Ulkoilutus onnistui tällä kertaa hyvin ja sain laitettua emännälle tietoja kuljetusta matkasta ja keskinopeudesta. Kaiken tämän lisäksi voi mummo ilmoittaa lähtevänsä töihin. Silloin minua kyllä harmittaa jonkun aikaa, mutta saanpahan edes pienen vapaa hetken, kun mummo on muitten vahdittavana.

Kyllä minä ehdin rentoutuakin mummon luona

Kun seuraavalla viikolla treeneihin mentiin päätin osoittaa emännälle kuinka rankkaa minulla oli ollut ja suostuin kuuntelemaan vasta neljännellä kentälle pääsy kerralla. Kolme ensimmäistä kertaa juoksentelin ympäri hallia haistellen uusia tuoksuja. Neljännellä kerralla suostuin kuuntelemaan ja emäntä pääsi harjoittelemaan jotain reissussa näkemäänsä agility kuviota, joka oli kuulemma hienon näköinen. Kyllähän minä sitten tein niinkuin emäntä ohjasi ja toisella kerralla kuvio onnistui molemmilta.

Viikolla oltiin reissussa ja pääsin mökille vapailemaan. Pyydän emäntää laittamaan kuvia löytämästäni aarteesta. Palailen taas asiaan. Buff!

Puolukoita poimin, poimin, poimin. Puolukoita poimin itsellein. Hip hei puolukat kitaan pomppikaa, hip hei nam nam nam.

Mökkipihan paras puutarhapatsas: "Linnulle tuli vähän kiire, vain jalat jäi"

Se on vaikea keskittyä kuvattavana oloon, kun tuuli tuo tuoksuja

Minun hieno aarteeni, ilmeisesti hirven selkänikamat

Väsähdin kesken vahdinnan

Myös Vempiin iski väsy

Mitä on tullut virallisesti tehtyä?

Vähän laahaa taas jutut ajallisesti jäljessä, mutta se ei enää yllättäne ketään? Olisihan tässä ollut kirjoitettavaa vaikka mitä, mutta kirjoitus inspiraatio on taas ollut hukassa. Katsotaan mitä asioita nyt muistaisin ylös kirjoitella.

Tepan toko-koe
Saatiin kilpailukirjan ensimmäinen aukeama täyteen, kun käytiin hakemassa Tepan kanssa hakemassa ties monesko kolmos tulos tokon avoimesta luokasta. Oli kyllä tasainen suoritus tytöltä, ei yhtään haukkumista yksilö suorituksissa ja liikeväleissä Nake tuntui olevan tavallista paremmin hereillä. Tyttö kyllä oli kovin hitaalla tuulella ja se näkyi myös suorituksessa.
Ennen kehään menoa juoksu tarkistuksessa tuomari totesi, että tämä onkin alkanut jo vähän harmaantua. Kerroin että Teri täyttää seuraavaksi kymmenen (mahdollisten lisä pisteiden toivossa ;)). Tuomarina toimi Tuire Marjamäki. Mukava mutta tiukka tuomari, joka ei tainnut joka väliin kommentoida.
Paikalla makaaminen 7: Saatiin yhteinen arvostelu naapurin kanssa, kun Tepa ryhtyi hänen kanssaan keskustelemaan. Tuomari kysyi kuulinko haukunnan piiloon, no kuulin.. Aluksi oli vinkumista ja sitten tuli muutama haukahdus. Lisäksi oli ollut levottoman oloinen.
Seuraaminen 7: Löysää oli sivu suunnassa ja taisi jätättääkin välillä?
Maahan meno 9,5: En muista mikä meni pieleen.
Luoksetulo 6: Lähti vasta toisella käskyllä ja näin ollen arvostelu alkoi numerosta 6 (jälkeen päin piti ihan tarkistaa onko asia todella näin. Tokihan se oli, kyllähän nyt tuomari tietää). Muuten oli kuulemma hieno luoksetulo ja pysäytys.
Seisominen 8: Olisiko ollut hidas pysähtyminen?
Nouto 7: Hidas nouto ja väljä palautus.
Kaket 0: Nousi ekalla ja sitten jäi haistelemaan taakse päin, ei kuullut ensimmäistä maahan meno käskyä ja toista en viitsinyt antaa, kun Tepa näytti siltä ettei kuitenkaan kuule. Tuomari sanoi jälkeen päin, että olisit vaan antanut toisen käskyn, jos Nake vaikka olisi kuullutkin.
Hyppy 9: Haisteli estettä.
Kokonaisvaikutus 9: Kuulemma vaan siksi että Nake on beagle. Kysyi sitten että onko se? Sain sitten kerrottua, että on hänessä muutakin.

Koe oli varmaan kuitenkin Tepan mielestä kiva, koska arvostelun jälkeen tyttö sai vielä rapsutuksia tuomarilta ja liikkurilta, joka muuten ohjasi meitä pentukurssilla silloin kymmenen vuotta sitten. Vielä hän Terin muisti, en tosin tiedä johtuiko se tytön kovasta äänen käytöstä tuolla kurssilla?
Niin ja pisteitä siis tuli 129 eli kolmos tulos. Jee!

Oili Huotarin koulutuksessa
Viime viikonloppuna vietettiin yksi päivä Vempip kanssa Oili Huotarin toko-koulutuksessa. Ensin mietin kumman koiran otan mukaan, mutta sitten minulle sanottiin että ota pentu. Noudatin neuvoa, kun asiaa oikeasti ajattelee, niin Vempihän se on minun tuevaisuuden harrastus kaveri ja hänelle pitää nyt saada hommaan hyvät pohjat. Lisäksi Terihän osaa avoimessa luokassa tarvittavat hommat teknisesti kokeessa vaan tulee sitten niitä aivopieruja.

Mutta siis koulutukseen. Kaiken kaikkiaan oli erittäin hyvä ja mielenkiintoinen koulutus, josta sai hyviä ajatuksia tokoon muutenkin, mutta kekitytään nyt Vempin osuuteen.
Ekaan viiteentoista minuuttiin ajattelin ottaa seuraamista ja neuvoja siihen, kun poika on vielä kovin kiinni kädessä, että miten sitä saisi häivytettyä. Alkuun näytin meidän seuraamista ja siinä ei ollut mitään korjattavaa. Poika seuraa innokkaasti ja juuri oikealla paikalla. Käden häivytykseen sain vihjeeksi käden nostamista välillä ylös seuratessa. Lisäksi seinän viertä kävelyä niin, että käsi on takana ja tulee eteen vain palkkaamaan. No se oli nopeasti hoidettu ja seuraavaksi ruudun oli ruudun vuoro. Tässä minua hieman huolestutti pieni kaarre, jonka Vempi oli pari kertaa tehnyt ruutuun mennessä. Nyt sitä ei tullut. Minä kun olen halunnut opettaa Vempin niin, että hän osaa itse hakea ruudun niin nyt tuli neuvoksi tehdä vaan vauhtia ruutuun viemällä sinne yhdessä lelu ja sitten pannasta pois.
Koska aikaa vielä tämänkin jälkeen jäi otettiin kakeja. Istu-maahan-istu vaihdot on hyvät ja niitä onkin harjoiteltu. Nyt alettiin tehdä myös seisomisia ja muita vaihtoja. Ajatuksena on tehdä Vempille hyppy kaket, koska oli kouluttajankin mielestä säpäkkä koira.

Toiselle vartille minulla ei sitten enää ollutkaan mitään ideoita, niinpä Oili ehdotti noutoa. Onhan me sitä joskus kyllä tehty muttei pitkään aikaan, joten lähdettiin liikkeelle katsotaan periaatteella. Otin Sämpylää pannasta ja hetsasin kapulalla. Heti kun kapula oli lentänyt annoin nouto käskyn ja poika pinkaisi kapulalle ja hienosti otti kapulan ja lähti sen minulle palauttamaan. Tässä ongelmaksi ilmeni se, että Vempi on jo aika kiinni kapulassa.
Seuraava heitto tehtiin niin, että heitin kapulan ja syötin namin. Vielä poika ilmeisesti oli liian kiihkeästi kapulan perään ja ohjeen mukaan kiepautin pojan namin kanssa itseni ympäri, syötin namin ja lähetin noutoon. Palautusessa on sitten se ongelma, ettei Sämpylä malta päästää kapulasta irti vaikka saa vapautus käskyn ja lelu heiluu houkutteena. Kyllähän poika kapulan sitten lelulle päästyään irrotti. Tähän "lääkkeeksi" kahden lelun leikkiä, jolla vahvistetaan luopumista ja lisätään lelun mielenkiintoa. Lopuksi tehtiin vielä pari tolpan kiertoa, mutta sitten lelu kiinnosti enää sen verran että sen luokse voi juosta, mutta ei muuta.
Sain myös luvan puuttua pojan maan haisteluun. Ennemmin en ole kauheasti uskaltanut sanoa, vaan olen lähtenyt itse karkuun ja pois paikalta.

Loppuun otettiin vielä ryhmä liikkeitä. Paikalla olo oli EVL-luokan makaaminen neljän koiran voimin, jossa Vempi oli kolmantena. Hienosti poika malttoi pysyä istumassa, kunnes oli hänen vuoro mennä maahan. Avustin maahan menon ihan reilusti, koska ei olla aiemmin sellaista ryhmä paikalla oloa tehty. Pidin Vempiä paikalla olossa noi 10 sekuntia ja sitten menin palkkaamaan. Olisin ottanut vielä toisen pätkän, mutta kouluttaja muistutti, ettei pennun kanssa kannata kauheasti tehdä.
Toinen ryhmä liike oli häiriö käskytystä eli mentiin ympyrän ja siinä sitten kaikki antoivat koirilleen haluamiaan käskyjä ja jättivät heitä paikoilleen odottamaan. Vempi teki maahan menoja ja istumisia. Hienosti tekikin! Taas joutui Oili muistuttamaan ettei pennun kanssa kannata kauheasti tehdä staattisia juttuja.

Paljon siis tuli hyviä juttuja ja nyt kun vielä jatkossakin kaikki muistaisi. Esim. ettei pidä kiirehtiä ja ottaa liikaa kerralla. Lisäksi ei pitäisi vielä puuttua siihen, jos pentu tekee liikkeet hieman väärin. Tämä on varmaan minulle se vaikein, koska haluan että koira tekee asiat kuitenkin niin hyvin kuin osaa. Sain Vempistä hyvää palautettakin, hän on kuulemma tasaisen oloinen koira, omaa hyvän motoriikan ikäisekseen, on säpäkkä ja kiva koira. Lisäksi loppu palautteessa kouluttaja vielä sanoi: "Sitten kun olette SM-kisoissa..", näki siis meissä potentiaalia :)

Terveys juttuja
Nyt on terveys rintamalla ollut pari huolen aihetta tasapuolisuuden nimissä yksi asia kummallakin koiralla.
Terissä huolta aiheuttaa sen pissaamattomuus. Muutaman kerran tyttö on siis nyt jättänyt ulkona käydessä pissaamatta ja ollut mielestäni vaisun ja kuivuneen oloinen. Minä olen sitten hänelle isoja vesi annoksia antanut, jotta vedet virtailisi. Tämä toimii. Käytin Tepaa tästä syystä lääkärissäkin, mutta ainakin silloin kaikki oli hyvin. Tytöstä otettiin suht laajasti verikokeita ja kaikki oli kunnossa; munuais-, maksa-, kilpirauhas- ja  kortisoli-arvot. Lisäksi katsottiin Kalium ja Natruim arvot sekä pitkäsokeri, nekin kunnossa. Myös virtsan ominaispaino oli normaali. Nyt sitten ollaan seuranta linjalla eli miten kauan Nake sitten on pissaamatta. Tässä yksi päivä hän oli noin 14 tuntia, kun ei suostunut aamulla pissimään ja pääsi ulos vasta minun koulusta tulos jälkeen. Eikä hänellä kyllä sittenkään mikään kiire ulos ollut.
Vempissä huolta aiheuttaa hampaan virheasento. Kyllä se nyt jo paremmalta näyttää. kun aluksi, mutta ehkä minun pitää sitä hammasta käydä oman mielenrauhan vuoksi hammastohtorilla näyttämässä. Toinen alaulmuri siis painaa kitalakeen.


Tällaisia muistin. Laitan taas tekstin piristykseksi loppuun mökkeily kuvia. Buff!

Naken vaalentunut naama <3

Vempi harmaantuu jo nuorena, niin ei sitten vanhempana tartte

"Mitäs TUOLLA on?"

Nakemaisuuksia osa 56. Mudan syönti notkosta.

Loppuun "taiteellinen kuva" nimeltä: Kamera ei nyt pysy mukana.

Ihmettä ja kummaa

Tapahtumia on taas riittänyt, vaikka en olekaan kovin aktiivisesti niistä tänne kertoillut. Ainakin osaksi syytän koulun alkua, joka on verottanut voimia ja aikaa. Tästä taitaa taas tulla lähinnä treeni päivitys joten varoitan jo etukäteen.

Johan oli möllit!
Voihan möllit! Hyvä että käytiin nimittäin tokomölleissä. Sillä ajatuksella mentiin että katsotaan mitä pitää ennen koetta treenailla. Treenattavaa löytyi jonkin verran. Ensinkin ongelmana oli maahan menot kaikkiin tarvittiin kaksois käsky paitsi kakejen keskellä olleisiin. No tämä onneksi taisi olla väliaikainen häiriö ja näyttää nyt suht korjaantuneen, paitsi seuraamisessa, josta kyllä syytän vain itseäni, kun seisomista on hinkattu.
Paikalla olo oli todella huono pitkästä aikaa. Jonkin aikaa liikkeen alkamisen jälkeen Teri nousi ylös ja lähti nenää venytellen hiipimään kohti toisen pään koiraa. No rotu oli tuttu ja Tepalle kaiketi mieluisa, mutta sukupuoli ja koira olivat aivan väärät.
Nouto oli hmm.. mielenkiintoinen. Nythän Tepalla oli jonkinlaista inhoa kapulaa kohtaan ja se näkyi myös tässä. Tyttö lähti kapulalle niihaillen ja hieman nuuskutellen. Kapulan luona sitä haisteltiin ja kierrettiin ympäri. Lopulta kapula nousi ja palautus vauhti oli suht hyvä. Mutta kuinkas sitten kävikään? Kun luulin Naken palaavan sivulleni hän hävisikin näkökentästäni ja kiersi minut ympäri. Siitä hän sitten kapula suussa lopulta päätyi viereeni, täysin vinoon.
Nouto ollaan nyt korjattu innon nostatuksella ja Vempin avustuksella. Kummallinen vaikutus on sillä että toinen häärää vieressä ja saattaa Tepan mielestä ehtiä palauttaa kapulan ensin ja saada herkun. Tätä vielä korjaillaan.

Hups, väärä koira..
Sitten treeneihin. Tepan luoksetulon vauhdit on nyt todella hyviä ja jopa stopit kohtalaisia. Tiedän että Tepa pystyy paremaan, mutta kunhan tyttö eläköityy harrastelu tasolle en jaksa asiasta enää välittää. Mölleissä luoksari oli kuitenkin kympin arvoinen ;)
Nouto on kuten sanoin vähän vaiheessa. Sivulle palautuksista en nyt ala nipottamaan, sillä tyttö jostain syystä selvästi paineistuu kapulan kanssa lähelle tulosta.
Kakeissa pitää nyt ottaa loppu rutistus ja vahvistaa ekan nousun jälkeen istumassa oloa. Nyt Nake on vähän turhan oma-aloitteinen maahan menon suhteen, mutta minun moka taas kun olen tehnyt paljon nopeita vaihtoja. Hyi minua!
Paikalla makuuta ei olla otettu ryhmässä muiden kanssa möllien jälkeen ja todella toivon, että ehditään vielä ennen koetta ottaa. Nimittäin enne möllejä olleissa treeneissä Tepa oli ryöminyt jonkin hajun perässä eteenpäin. Kun sanottiin, että Teri liikkuu luulin kyseen olevan haistelussa, mutta siinä vaiheessa kun olin asiasta huomauttanut oli tyttö ollut takajalat oikosenaan perässään..

Vempin kanssa ollaan aloitettu pentukurssi, joka on kyllä ihan aiheellinen varsinkin häiriön siedon takia. Vähän on pojalla vielä keskittymis kyvyssä puutetta. Vaikka hyvin hän jaksaa tehdäkin, mutta sitten kun huomio menee, niin se oikeasti menee. Seuraaminen on kyllä hienoa ja paikalla olo.
Satuin viimeksi treenatessamme unohtamaan että kanssani on tokottamassa hyvin uransa alussa oleva poikanen eikä kokenut konkari. Harjoiteltiin siis ruutua, kun poika ei meinannut sitä tajuta. Jätin hänet sitten paikalleen istumaan. Parin askeleen päästä tajusin, että voi hitsi nyt on paikalla olossa aivan väärä koira. Rohkeasti kävelin ruutuun ja ajattelin pojan pomppaavan pystyyn siinä vaiheessa kun heilutan lelua. Mutta kas kummaa niin ei käynyt! Minä vielä palasin pojan viereen ja matkaa tosiaan oli ihan kunnolla (liikaa kuitenkin ruudun tämän hetkiseen osaamis tasoon nähden) ja tyyppi vaan istua pönötti paikoillaan.
Olen kyllä aika usein saanut huomata, että Vempin edistys on toisinaan aika huimaa. Toki takapakkejakin tulee, mikä kuuluu asiaan ja tolpan kierto tuntuu tällä hetkellä olevan kovin suurta ajatustyötä vaativaa puuhaa. Kun ei aina malta tolpalle asti mennä tai sitten matka on olevinaan pitkä eikä pieni vaan ymmärrä. Mainio tapaus tuo Vempikin kyllä on.

Jotta sellaista tälläkertaa. Buff!

Ponnareihin totuttelua

Tepa tarkkailee Vempin "hiustenlaitto tuokiota"

Vempi haki henkistä tukea Teriltä ponnari tuokion jälkeen

Hei, me tiedetään mikä on RUUTU!!

Ihan totta. Nyt tuntuu että molemmat koirat tietävät mikä ruutu on ja osaavat sinne mennä.

Tepalla tämä prosessi on kestänyt kyllä kauan, mutta tänään löytyi hienosti ruutu, vaikka ei edes ensin sinne yhdessä herkkuja viety vaan Päivi vei ne tytön huomaamatta. Otin reilusti matkaa ja kysyin missä ruutu on, tyttö sen merkkasi ja sen jälkeen päästin hänet kaahaamaan hirveällä vauhdilla kohdetta päin.
Luulen että syinä tähän pitkään asian sisään ajoon ovat olleet ensiksikin, liian näkyvä kuppi (neiti etsinyt kuppia ei ruutua) ja toisena vaihto kosketus alustaa, jolloin taasen neiti etsi alustaa ei ruutua. Nyt kuitenkin Nake siis löysi ruudun, osaksi tästä saan varmaankin "syyttää" näkymätöntä alustaa ja sitä että ollaan pari kertaa tehty Vempin miniruutua. En tiedä, mutta hienoa kuitenkin!

Vempin ruudun ymmärrystä osasin jo hieman epäillä, kun hän edellisissä treeneissä juoksi lelun kanssa ruudun läpi muun liikkeen lopuksi. Päätin sitten kokeilla löytyisikö ruutu ilman että viemme lelun sinne yhdessä. Ensimmäinen yritys epäonnistui, kun kentän laidalle tuli ihminen, jota oli ihan pakko käydä tervehtimässä ja keskittyminen herpaantui. Kävimme sitten yhdessä ihmettelemässä lelua ruudussa ja tämän jälkeen ruutu löytyi.
Lähdin välillä kuuntelemaan pentukurssin teoria osuutta, jotta osataan sitten Vempin kanssa siellä toimia. Mutta sen jälkeen oli ihan pakko vielä kokeilla ruutua. Olen nyt muuten lisännyt ruudun sivujen pituutta ja ne ovat noin pari metriä pitkät.
Kokosin ruudun ja vein lelun sinne valmiiksi odottamaan. Hain Vempin kentälle niin että ruutuu jäi matkaa. Kysyin missä ruutu ja hieman kirittäen lähetin pojan matkaan. Hoplaa! Sinne juoksi poika ruutuun leikkimään.
Vähän otettiin perusasentoa ja jotain muuta en muista mitä. Näistä vapauttamisen jälkeen Vempi juoksi ihan innoissaan tyhjään ruutuun. Minä siinä äkkiä lelua perään viskomaan ja ruutuun leikkimään. On se kyllä mainio elukka! Tämän jälkeen vielä otettiin ruutu niin, että siellä oli lelu valmiina ja ihan kunnon matkan päästä.

Vauhtia ja vaikeuksia
Tepa on ollut kyllä viime treeneissä ihan liekeissä. Eilenkin se taantui pennun tasolle ja hypähteli innoissaan ilmaan, kun pääsi tekemään toista kierrosta. Ihanaa että treeni intoa löytyy.
Viime aikoina ollaan tytön kanssa treenattu paljon luokse tuloa ja ilokseni sain huomata, että viime kerralla ei hidasteltu! Ensin suora luoksetulo, jossa ihan super vauhti. Sitten pysäytyksellä, jossa vauhti hyvä ja nopea stoppi. Lopuksi vielä suora ilman hidastelua. Nake on niin taitava!
Huolta meille tuottaa tällä hetkellä kapula. Siitä on tullut tytölle jotenkin epämieluisa, varsinkin suuhun ottamisesta. Palautus on nätti ja loppuasento useimmiten suora, kun kapula vaan nousee, Nyt pitää varmaan koittaa tehdä nostoja ja kiinni pitoa huippu palkalla. Lisäksi pitää tarkistaa ettei kapulan ällötys johdu suussa olevista vaivoista. Luulen kyllä, että osa syynä voi olla liika paineistuminen tunnarin suhteen, josta ikävä ajatus siirtyi normaaliin noutoon?

Puistoilua
Käytiin muuten tänään pitkästä aikaa koira puistossa. Vempi ensimmäistä kertaa elämässään! Puistossa oli valmiina iso kokoinen uros ja alku kyselyjen jälkeen uskaltauduimme sisään. Tuo koira oli oikein mukava tapaus. Koira oli Teriä puoli vuotta vanhempi ja kaverukset saivatkin aikaan ihan hyvät juoksu leikit, joihin Vempikin uskaltautui välillä mukaan. Tepa ja Vempikin toki leikkivät yhdessä hippaa ja mukavaa näytti olevan kaikilla. Poikakin sai taas tutustua itseään vanhempaan kilttiin urokseen, mikä on oikein hyvä juttu jatkon kannalta.
Ei meille nyt tästä mitään puistoilu uraa ala, mutta oli mukava päästä juoksuttamaan molempia koiria vapaana. Tepakin pääsi ihan kunnolla revittelemään pitkästä aikaa.

Pentutreffeillekin kerettiin viime viikonloppuna ja alku sujuikin ihan hyvin. Kerran Vempi yritti astua yhtä narttua, mutta kun kerroin ettei asia käy jäi yritykset siihen. Ikävämpi juttu oli muutaman kuukauden vanhempi uros, joka jossain vaiheessa päätti ottaa Vempin kohteekseen ja yritti ratsastaa hänen selässään kokoajan. Koska kaikki mitä koiran omistaja teki asian lopettamiseksi oli koiran alas käsky yritykset päädyin minä nostelemaan koiraa niskasta pois Vempin selästä. Kun Vempi pyörähti selälleen ja mietti että mikäs kumman leikki se tämä on tyytyi toisen koiran toteamaan, että hyvä että oppii sanomaan. No minä en ihan välttämä halua, että penne oppii "sanomaan" ja tappelemaan, koska toisen koiran omistaja ei saa koiraansa kuriin. Niinpä jonkin aikaa toista koiraa Vempin kimpusta poisteltuani päätin, että meidän on aika lähteä, ennen kuin pojalle tulee ikäviä kokemuksia asian suhteen.

Sellaisia pohdintoja ja onnistumisia tällä erää. Loppuun vielä huonolaatuinen kuva, mutta katsokaa ihmettä Nake leikkii yhdessä Vempin kanssa lelulla. Siis lelulla!! Buff!

Kumpi voittaa?

Elämää ja eksotiikkaa

Että mitäs koiruuksien elämä on sisältänyt viikon aikana? Ihan normaalia arkea: lenkkeilyä, uimis harjoituksia ja tokoa. Niin kyllä, yllättäen tälläkin viikolla tokoiltu. Lisäksi on ollut vähän erikoisempaa ohjelmaa, kun käytiin tutustumassa koira näyttely hulinaan ja lisäksi Teri harrasti kuurojuoksua pihalla.. Jälkimmäisestä en niin ilahtunut. Ja sitten meillä oli pikku ripaus sitä eksotiikkaa. Jottei kenenkään tarvitsisi jännityksellä odottaa ja selata koko tekstiä läpi, niin voin paljastaa tuon eksotiikan heti alkuun.

Kyllä! Se on aito kaksi kyttyräinen kameli!

Meidän lenkkireitin varrella oli sirkus siellä tuo kaveri olla möllötti. Ensimmäisen kerran nähtiin kyttyräselkä torstai iltana, mutta silloin en kehdannut mennä kaveria kuvailemaan. Ajattelin että seuraavana iltana uskaltaisin käydä kysymässä saako siitä kuvia ottaa. Mutta eipäs näkynyt kaveria seuraavana iltana eikä sitä seuraavanakaan. Minua jo alkoi huolestuttaa, sillä jotkut suhtautuivat hieman epäillen kertomukseen kamelista lenkkireitillä. Sunnuntai oli viimeinen kameli havaintojen teko mahdollisuus, joten suunnittelin lenkin sirkus esityksen arvioidut loppumis ajan tienoille. Kun saavutimme sirkuksen oli esitys vielä menossa, mutta uljas erämaanlaiva oli pihalla evästämässä kera kavio jalkaisten ystäviensä. Minä siinä innoissani yritin kuvia ottaa ja selittää koiruuksille, että katsokaa nyt toista kertaa ette ehkä eläessänne tuollaista kaveria näe. Vaan eipä se kumpaakaan koiraa näyttänyt harmittavan, ne eivät olleet kamelissa mitenkään kummissaan. No Tepa saattoi ehkä ajatella, että onpas siinä kummallinen nauta.

Pitävän lukon tarpeellisuus
Juu piti hommata Tepalle vähän erilaisella lukolla varustettu hihna kun entinen osoittautui epäluotettavaksi. Asia tulo huomattua, kun naapuri pyysi koiria katsomaan kissaansa. Tepa alkoi hirveän intoilun tietenkin, sillä kissat on kivoja koska Kubo oli. Vempikin oli huomattavan innoissaan kissan tapaamisesta ja niinpä minä sitten pitelin kahta kissaa kohti tempovaa koiraa. Ajattelin etteivät koirat pääse moikkaamaan ennen kuin rauhoittuvat (kissa oli kuulemma ennenkin tavannut koiria). Mutta sitten tapahtui odottamatonta. Kun kelasin Nakea lähemmäksi joko hihnan lukko jäi valjaitten lenkkiin kiinni ja aukesi tai sitten minun käteni osui siihen niin, että lukko petti.
Niin kirmasi tyttö vapaana meidän pihalla, kävi kohteliaasti tervehtimässä kissan ja jatkoi juoksentelua. Vaikka kuinka yritin tyttöä kutsua, niin ei minkäänlaista reaktiota. Tyttö siis juoksenteli ja haisteli hajuja. Onneksi sattui niin hyvin että Naken rakko oli tyhjentymisen tarpeessa ja hän kyykkäsi piha puun viereen. Sen jälkeen tyttö nimittäin havaitsi minut ja tuli luoksena ja sain hänet kiinnitettyä. Huh huh. Voi Kissa parkaa! Se jäi murisemaan loukkaantuneen oloisena siihen kohti missä oli Tepan kohdannut. Kyllä hieman hävetti, kun oma koira tuolla lailla karkaa eikä sitten ole kuulevinaan, kun sitä huutelet. Niinpä sitten seuraavan näyttely päivän yksi teema oli pitävän lukon löytäminen.

Näyttely hulinaa
Sunnuntaina käytiin katsastamassa näyttely menoja ihan turistina. Minä tosin olin jo talkoilemassa kaksi edellistä päivää, mutta ilman koiria. Alkuun Vempi oli sitä mieltä että kyllähän kaikki nyt ovat näyttelyssä häntä varten ja jokaisen luokse myös yritettiin mennä. Myös koirat olivat toki tulleet paikan päälle pojan kanssa leikkimään kuinkas muutenkaan? Jonkin ajan kuluttua totuus kuitenkin selvisi ja myös pojan meno rauhoittui, sitten liikuttiin lähes sivistyneesti. Ensin mietin onko tuollaiseen paikkaan järkeä lähteä kahden koiran kanssa, mutta hyvin meillä meni. Teriä ei tarvinnut koko aika vahdata, sillä hänellä on jo monen vuoden kokemus tällaisista väen paljous hommista. Näin ollen sain keskittyä Vempin olemiseen ja ihan oikeasti poika käyttäytyi tosi hyvin, kun vain ymmärsi jutun jujun.
Nähtiin tuttuja sekä tuntemattomia ja moni oli valmis kaappaamaan Vempin mukaansa. Muutama kyseli pojan rotua ja yksi luuli häntä tiibetinterrieriksi, joka oli ajeltu. Tepa sentään tunnistettiin monirotuiseksi, mutta beaglea siitä osattiin epäillä. Kävipä jopa niin että Vempi oli tuttavan sylissä lötköllään, kun rappuja tuli alas ulkomuoto tuomari joka lontoon murteella kehui poikaa kivaksi pennuksi ja kehui sitten Teriä kauniiksi. Onhan Tepa kaunis minunkin mielestä, mutta mukavaa kuulla se myös joltain täysin ulkopuoliselta. Kenenkä mielestä ne omat koirat eivät loppujen lopuksi olisi niitä kaikkein kauneimpia ja parhaita? Niin ja löydettiin muuten se uusi hihnakin, jossa on nyt kunnon BGB-lukko ja pituutakin kaksi huimaa metriä. Aika luksusta siis.

Ö:n lonkat suunnitteilla?

Miten se sanonta talon parhaasta tuolista menikään?

Sitä yhtä ollaan taas käyty harrastamassa
Nimittäin tokoa. Jospa tällä kertaa kerron vain ongelma kohtia ja edistys askeleita, niin ei sitten tule kauhean pitkää sepustusta? Takana on kuitenkin kolmet treenit.
Ensimmäinen ongelma kohta on kai minun muisti. Maanantaina treenaamaan mennessä aloin etsiä ruutu vehkeitä autosta, mutta ne eivät olleetkaan siellä! Toivoin että olin laittanut ne ajatuksissani Terin viilentävän liivin kanssa samaan kassiin ja vienyt sisälle. Mutta kas kummaa, kun treeni pisteelle saavuttiin näin siellä hieman tuulessa levinneen saman värisen ruutunauhan kuin minulla ja kasan kartioita pinossa. Kysyin aiemmin paikalle saapuneelta, että onko ne hänen ruutu tarvikkeensa? Eivät olleet, niin sitten totesin että ne ovat minun.. Oivoi. Onneksi päätä ei voi unohtaa minnekään.
Toinen ongelma oli sitten Tepan luokse tulo. Hänen kun on pakko pysähtyä johonkin kohti, viimeistään ihan siihen eteen jos ei käskyä muuten tule. Kokeiltiin jopa vauhti luoksetulona, mutta ei parantavaa vaikutusta. Sitten sain hyvän neuvon taputtaa reiteen, kun tyttö on selvästi ohittanut merkin. Tämä siis apuna Tepalle. Ja sehän toimi. Nake tuli perusasentoon asti, kun reittä taputti. Näitä tehtiin muutama toisto, sitten pysäytys ja lopuksi vielä avustettu suora luoksetulo.
Kapulaa viskottiin tytön kanssa äänellä ja ilman. Onneksi enemmän ilman. Vain yksi toisto kerrallaan, jottei ala ääni lisää irrota. Tosin sitä haukuttua toistettiin kunnes saatiin äänetön suoritus.
Onnistumisia sitten oli ainakin kaket, joissa Teri ei liikkunut taakse päin ja sai äänenkin pidettyä poissa vaikka kuulin kuinka hän pihisi haukku innosta. Liikkeestä seisomisen stopit on taas hyviä ja nopeita. Ruutuun mennään vauhdilla.

Vempin kanssa ollaan saatu puun/tolpan kiertoon enemmän matkaa ja poika kiertää tolpan innolla. Tajusin tosin että ollaan kierretty vaan toista kautta, joten nyt sitten otettiin toinenkin puoli käsittelyyn.
Miniruutua ollaan myös tehty ja oikein hyvä konsti oli se että toinen vie heittämäni lelun ruutuun, jolloin odotus aika ei ole niin pitkä ja lelu ehdi unohtua. Tänään tosin lelu pysyi mielessä, kun kahdestaan treenattiin ja vietiin se yhdessä ruutuun.
Myös paikalla oloa on harjoiteltu, ihan maan lyhyttä matkaa vielä tässä vaiheessa. Suurin treenaamisen aihe on nyt hiljaa odottaminen, kun minä teen Terin kanssa. Voi rääkyjäistä! Viimeksi saatu neuvo on toiminut ja homma alkaa pikkuhiljaa sujua. Pahinta on kuulemma se kun minä kehun Nakea.

Ohhoh! Tuli silti aika pitkä sepustus vaikka jo osan jätinkin pois.. Katsotaan minkä pituista juttua riittää ensi kerralla. Buff!

Ainainen anaalirauhas vaivainen

Nakeen viittaa otsikko tällä kertaa, siitä lisää myöhempänä. Tällä kertaa juttu sisältää yllätys, yllätys tokoa.

Mini treenit
Käytiin eilen tekemässä koirien kanssa ihan pikku treenit. Ensin vuorossa oli Vempi, joka pääsi heti alkuun tekemään miniruutua. Vauhtia ruutuun menoon löytyi nyt joka kerta, kolme toistoa tehtiin, niin että käytiin yhdessä lelua heiluttamassa ja sitten pannasta pitäen vähän matkan päähän ruudusta ja sieltä vapautus ruutuun. Ruudussa pidettiin sitten repimisleikki tuokio. Lisäksi viskasin muutaman kerran metalli kapulaa ja aluksi palautukset tuli hienosti. Kolmannella kerralla alkoi tökkimään, sillä se oli ilmeisesti liian mones toisto. Lopuksi harjoiteltiin paikalla oloa, lähinnä matkaa. Nyt pääsen kolmen askeleen päähän Vempistä, mutta selän kääntäminen tuntuu olevan se pahin paikka.
Niin ja treeneissä tapahtui myös maan haistelua häiritsevässä määrin. Ensin yritin houkutella pentua kiinnittämään huomionsa minuun eri äänillä, mutta kun se ei tehonnut, lähdin juoksemaan karkuun ja jo aloin kiinnostaa.

Tepan kanssa otettiin ensin yksi miniruutu. Myös Teri päätti kunnostautua haistelu rintamalla ja tyttöä kun ei karkuun juoksemalla saakkaan hajuista luopumaan. Lopulta pääsin kosketus etäisyydelle tökkäsin neitiä kankkuun ja niin hän palasi hajujen maailmasta takaisin maan päälle. Seuraavana oli vuorossa luoksetulo ja se oli taas sellainen Nake näytös että. Onneksi ei ollut muita katsomassa. Tyttö lähti nyt ekasta käskystä, mutta hiemen hitaasti. Ajattelin odottaa, että Nake ottaisi edes pari laukka askelta jotta pääsisin kehumaan vauhdista, mutta kuinkas kävikään.. Tyttö alkoi surffaamaan kesken luoksetulon ja eteni pyllyä maahan hangaten jonkin matkaa, kunnes pysähtyi. Siihen tyttö jäi istua töröttämään ja katsoi hirmu skarppina kuin toiminta ohjeita odottaen. Hetken aikaa mietin miten tässä nyt pitäisi toimia ja päädyin lopulta tekemään liikkeen loppuun. Nyt tyttö tuli vähän reippaammin ja meidän treenit oli sitten siinä. Vielä autolle mennessä piti vähän surffailla, joten oikea päätös, ettei treenattu enempää täysillä anaalirauhasilla.
Siinä autolle pääsyssä oli hieman tekemistä, kun tuo pienempi kaveri päätti pistää rääkyjäiset pystyyn jo heti Tepan vuoron alussa. Jonkin aikaa vielä Terin vuoron loppumisen jälkeen jaksoi poika rääkyä ja meidän piti odottaa täyttä hiljaisuutta, kunnes palasimme auton luo.

Hyvän mielen pätkät
Onneksi tänään sitten ennen treenejä muistin tyhjentää ne Terin rauhaset, joten treenitkin sujui paremmin. Tällä hetkellä kiusaa tuntuu aiheuttavan enemmän oikean puoleinen rauhanen. Nyt näyttää siltä, että siellä jumittava neste on onneksi juoksevaa eikä paksua savea ja sen saa helposti puristettua ulos. Vasen puoli tyhjenee nyt hyvin itsestään, tosin sieltä saa aina puristettua ulos vähän sitä savimaista tahnaa. Ongelmanahan on se, että Tepan anaalirauhaset ovat normaalia syvemmällä ja niiden tiehyeet osoittavat sisälle päin eikä peräaukkoon päin niin kuin kuuluisi. Lisäksi rauhasissa on ollut kroonistunutta tulehdusta, josta tuo paksu erite johtuu. Onneksi nyt kuitenkin tilanne näyttää hyvältä.


Tänään oli vuorossa yleiset treenit vaikka ei siellä kyllä paljon muita näkynyt, minun ja Päivin lisäksi yksi treenaaja.
Ensin oli jälleen Vempin vuoro, sillä ainakin kuvittelen että jos poika pääsee ensin tekemään kivoja juttuja kanssani, niin myös Tepa skarppaa vuorollaan. Harjoitukset laitettiin tänään kahteen osaan, ettei tulisi liikaa juttuja kerralla. Poika teki aikalailla samoja juttuja ja kuin eilenkin, eikä niissä ollut mitään sen kummempaa. Ruudussa tosin kolmas kerta oli taas liikaa. Jospa minä kohta opin, että pennen mielenkiinto ei riitä moniin toistoihin vaikka hän ehkä niitä tarvitsisikin. Useammissa pikku pätkissä sitten mieluummin! Ruutua kokeiltiin myös niin, että toinen ihminen heilutteli siellä lelua ja jätti sen sitten paikoilleen. Ei toiminut vaan Potteri ryntäsi irti päästyään lelun heiluttelijan luokse. Myös Hukka-setää yritettiin mennä luvatta moikkaamaan, mutta onneksi Päivi hoiti tilanteen ja suunta muuttui luokseni.
Ai niin tehtiinhän me eilisestä poiketen pari tolpan kiertoa. Kivasti onnistui, mutta sitä välimatkaa pitäisi nyt oikeasti koittaa saada lisää. Tehtiin myös pari perusasentoon tuloa, jottei treenit menisi liian yksi toikkoisiksi.
Sitten alkoi Terin vuoro ja Vempi pääsi rääkymään puuhun. Kyllä se sitten lopulta taas hiljenikin.

Tepan kanssa tehtiin eka pätkässä seuraaminen, josa oli minun mieleen hienot käännökset ja tyttö oli muutenkin mukana. Liikkeestä seisomista otettiin pari toistoa taka palkalla ja ainakin pysähdykset tuntui nopeilta. Loppuun sitten vielä yksi nouto rikotulla kaavalla eli kapulan heiton jälkeen askel siirtymiä ja maahan meno paikallaan. Kun sitten annoin tytölle nouto käskyn, niin vähän piti neidin miettiä että mitäs nyt. Pieni käden heilautus taisi sitten olla se ratkaiseva tekijä jolla Nake lopulta lähti noutoon. Minun pitää varmaan köyttää käsi kiinni kylkeen, jos tuollaisia heilautuksia vielä tulee. Aloin nimittäin miettimään teenkö niin aina ja onko neiti ottanut sen käskyksi? Toinen mietintää aiheuttava juttu on sitten se että onko tuo noudon rikkominen aiheuttanut tytössä epävarmuutta?
Toisella kierroksella otettiin taasen liikkeestä seisomista takapalkalla, nyt saatiin myös kaksi hyvää toistoa. Yksi miniruutukin tehtiin, siinä ei erikoista mainittavaa. Luoksetulossa oli tänään jo paljon parempi vauhti kuin eilen ja siinä kanssa lopetettiin yhteen hyvään suoritukseen. Ehkä minä sittenkin opin lopettamaan liikkeet niihin yksiin hyviin suorituksiin! Tänäänkin oli molemmat koirat niin hyvän tuulisia ja osasin lopettaa, kun molemmat olivat hyvällä mielellä ja innokkaita tekemään.

Näin tänään ja eilen. Katsotaan mitä seuraavaksi keksitään. Buff!

Tepa on vielä kovin taipuisa

Ei huolta huomisesta?

Tokoa, tokoa

Nyt on ollut peräkkäin parit oikein hyväntuuliset treenit, sellaiset kuin pitääkin. Nake on tehnyt innokkaasti, olen malttanut olla tekemättä liikaa toistoja ja sain molempien koirien treenaamiseen hyviä vinkkejä. Onni on osaavat ja tietojaan jakavat treeni kaverit.

Tokoilua porukalla
Aloitetaan Tepan treeneistä, Keskiviikon ryhmä treeneissä otettiin ekalla pätkällä hyppyä ja ruutua. Hypyssä Nake ei meinannut lähteä ekalla käskyllä ja tähän tulikin sitten hyvä huomio. Käskyni on kovin pitkä ja saattaa olla, että tyttö jää odottelemaan, mihin se johtaa? Nyt sitten opettelen sanomaan käskyn nopeammin. Tätä tietysti heti testattiin ja kyllähän se hyppy oli nopeampi ja varmempi, kun käskykin oli terävämpi. Muutama toisto hyppyä ja takaisin paluuta erityisesti.
Ruutua tehtiin, niin kuin ennenkin. Ensin vietiin herkut yhdessä, toisen kerran avustaja laittoi herkut Tepan huomaamatta, kolmas kerta ilman alustaa ja vika taas herkuilla. Joka kerta oli tytöllä tosi hyvä vauhti. Viimeisellä kerralla kääntyi neiti kesken matkan minua katsomaan "tullaanko sitä sieltä", mutta jatkoi sitten matkaansa ruutuun. Tässä pitää muistaa, ettei lähde ruutua kohti ennen kuin koira on siellä (tämän virheen olen nyt tehnyt), jotta ei sitten ala kaveria ihmetyttämään mihin sitä jäätiin. Toinen muistettava asian on, että kun yhdessä viedään herkut eka kerralla ruutuun niin lähetys matka saa olla paljon pitempi!
Toisen kierroksen tein ihan Tepan kanssa kahdestaan. Siinä oli ainakin yksi luokse tulo ja liikkeestä seisominen. Luoksetulo oli aivan loistava viime aikaisten hidastelujen jälkeen. Mikä vauhti! Tätä otettiin vain se yksi toisto, kun oli tosiaan niin hieno. Liikkeestä seisomista otin ihan tarkkailu mielessä, onko se yhtään nopeutunut? Minusta kun tuntuu, ettei Teri ihan niin nopeasti pysähdy kuin olisi mahdollista. Tämän tarkkailun tuloksena sain todeta, että pysähdys oli vähän hidas, mutta ei jääty tällä kertaa jankkaamaan.

Vempin kanssa tehtiin toisin päin, eka pätkä otettiin kahdestaan. Harjoiteltiin jälleen tolpan kiertämistä. Hienosti poika on nyt jutun hoksannut ja nyt vaan pitäisi pikkuhiljaa koittaa matkaa kasvattaa. Nyt kun olen vielä ihan tolpan vieressä ohjaamassa lelun kanssa. Kiertämisen lisäksi leikittiin ja harjoiteltiin pari kertaa maahan menoa.
Toisella kierroksella oltiin valvovien silmien alla otettiin luokse tuloa ja näytettiin miltä perusasento näyttää. Luoketulo on nyt hyvä ja nopea. Uskaltauduin muiden kehotuksesta kokeilemaan lelulla palkkausta namien sijaan ja sehän leikki! Ei sillä etteikö Vempi yleensä leikkisi vaan aluksi poika paineli minun ohitseni, jos yritin lelulla palkata. Tässä pitää nyt itse muistaa, että seisoo kutsunta vaiheessa jäykkänä, kun kokeessa ikään ja alkaa vasta sitten kehumaan ja heiluttelemaan lelua.
Perusasennossa poika tuli hieman liian eteen ja tähän hommaan lääkkeeksi vain enemmän ohjausta vielä tässä vaiheessa. Myös nami pitää muistaa antaa enemmän vasemmalle, ettei Vempin peppu ala kääntymään sivulle.
Hyvät treenit siis molempien kanssa kaiken kaikkiaan.

Omat tokot
Eilen illalla käytiin pitämässä omat treenit. Minä olen jo jonkin aikaa miettinyt ruudun aloittamista Vempin kanssa. Kerranhan me ollaan sitä jo kokeiltu, mutta viime viikolla Saria ja koiria nähdessä se ajatus taas tuli voimakkaanpana mieleen. Sari nimittäin puhui tavasta, jolla hän aikoo ruudun opettaa ja se on aika lähellä sitä mitä minä olen ajatellut! Niinpä siis eilen sitten päätin ruudun opiskelun pojan kanssa aloittaa.

Ensimmäisenä vuoroon Vempi ja miniruutu. Ruudun sivujen pituus siis noin puolitoista metriä. Ensin vietiin yhdessä lelu ruutuun ja sitten poika pannasta taluttaen vähän matkan päähän ruudusta. Eka yritys ei tuottanut tulosta. Käytiin uudestaan katsomassa sekä heiluttelemassa lelua ja taas hieman matkaa ruutuun. Nyt poika lähti jo ruutua kohti hieman epävarmoin askelin ja kun ruutu ja lelu oli saavutettu, niin alkoi hirmu kehut ja taistelu leikki ruudussa. Kolmannella kerralla kiire ruutuun oli jo kova ja taas oli käynnissä bileet, kun ruutu löytyi. Neljännellä kerralla uskalsin jo lisätä hieman matkaa. Alkuun Vempi lähti hieman epäröiden, mutta sitten vauhti kiihtyi ja ruutu löytyi.
Ruudun lisäksi otettiin pari metallikapulan noutoa ja perusasentoa ohjatusti. Molemmat sujui hyvin eli ei niistä sen enempää.

Metalli kapula tuskin tuottaa ongelmaa

Tepan vuorolla ajattelin ensin kokeilla, osaako hän vieläkään oikeasti hakea ruutua. Ensin siis lähetin Tepan miniruutuun ja jokin aikaa tyttö sen lähettyvillä pyöri, mutta ei löytänyt ruutua. Huutelin tyttöä jo takaisin päin, mutta sain esken matkan oudon päähän piston ja kokeilin lähettää tytön suoraan takana olevaan ruutuun. Kas kummaa ruutu löytyi heti?! Muutama lähetys nyt jo tiedossa olevaan ruutuun ja hyvin se löytyi. Tämän jälkeen otin YHDEN kerran metalli noutoa, niin että vain pudotin kapulan vähän matkan päähän ja Nake sai sen siitä nostaa ja tuoda minulle. Ote ei ollut mitenkään hyvä, mutta palkan tyttö tästä kuitenkin sai. Lopuksi vielä luoksetulo, jossa vauhti oli ehkä hieman hidas, mutta missään vaiheessa ei ollut stoppia ennakoivaa hidatelua. 

Rokotukset kunnossa ja hampaat vaihtuu
Niin Vempi on nyt sitten saanut kaikki pentuajan rokotuksensa ja varoajan jälkeen päästään ihan luvan kanssa kaikkiin koira tapahtumiin osallistumaan. Poika ei tainnut edes huomata, kun lääkäri rokotteet pisti, sillä hoitaja tädillä oli niin hyvät herkut kädessä! Kovasti Vempi tarjosi istumista ja maahanmenoa, joita hoitaja sitten toiselle kehuikin. Poika kävi myös vaa'assa samalla reissulla ja painoa oli viime tiistaihin kertynyt jo 7,8 kg. Lääkäri kokeili myös Vempin kylkiä ja totesi painon olevan hyvä ja käski pitämään kylki tuntuman samana.

Hampaita ei tällä kertaa katsottu, mutta kyllähän sen itsekin näkee että varsinkin toinen alakulmuri vielä jonkin verran kitalakeen painaa. Vielä siis venytyksia ja kovasti repimis leikkejä, jotta saadaan kulmuritkin sieltä suusta irtoamaan. Etu hampaita on pojalta lähtenyt ihan urakalla ja ne vielä kiinni olevatkin tuntuu heiluvan. Pysyviä hampaita on jo aivan edessä havaittavissa.
Kun rokotus hommat oli hoidettu käytiin ihmettelemässä molempien koirien kanssa matkustaja sataman meininkiä. Vempiä taisi kovasti harmittaa, kun ei ihan kaikki olleet häntä tulossa rapsuttamaan.

Tepa nauttii sataman tuoksuista

Vempi tarkkailee potentiaalisia rapsuttaja ehdokkaita

Koska kuuma on täälläkin, (niinkuin varmaan Suomen joka kolkassa tällä hetkellä) ollaan käyty harjoittelemassa uimista. Tepa menee jo vanhasta tottumuksesta veteen "bikini-rajaan" asti ja uimaan sitten herkkujen perässä. Kyllä Nake ihan oma-aloitteisenkin uintilenkin päätti yksi päivä tehdä. En tiedä uiko hän kalojen hajujen perässä vai mikä niin tuoksui tytön nenään, kun piti kokoajan nuuhkutella uidessaan. Tuolla lammella missä koirat ui tulee kyllä pienet kalat ihan liki ihmettelemään veteen tulijaa. Mitä lie kaloja? Ahven on ainoa, minkä olen onnistunut tunnistamaan.
Vempi taasen on nyt sitten uimakoulussa. Tepan perässä veteen mennään nilkkoja myöten ja minun vierellä namin houkuttelemana poika voi tehdä jopa pieniä uinti lenkkejä. Kun lämpötila nyt näyttää näin reippaasti plussan puolella pysyttelevän, niin voi olla että Vempin uimakoulu vielä jatkuu. On se poika parka kyllä aika ruipelon näköinen, kun vedestä nousee, mutta onpahan vähän viileämpi!

Nyt on aika jatkaa vilvoitus yrityksiä. Buff!

Uiminen on märkää puuhaa.

Märkä Tepa ja vielä märempi Vempi