perjantai 8. tammikuuta 2010

X-files Terin tapaan

Terin kanssa ollaan oltu tämä viikko lomailemassa isäni luona etelä-suomessa. Viikko onkin ollut hurjan jännittävä neidin mieltä vaivaavien "UFO" hyökkäysten takia. Kerronpa aiheesta enemmän.

Ensimmäisenä vierailu iltana olin käyttämässä neitiä ilta tarpeillaan. Sää oli tyyni ja taivas vailla pilven hahtuvaa... Ja sitten se alkoi, hirveä jylinä. Ilma oli niin tyyni että tarpeeksi alhaalla lentävän lentokoneen ääni kuului todella selvästi. Teri alkoi heti tähyilemään taivaalle ja näki siellä lentävän koneen valot ja joutui täysin paniikkiin. Saatoin melkein nähdä kuinka sarjakuvamainen ajatus hattara muotoutui hänen päänsä päälle jättäen sisäänsä sanat "Apua!! Nyt ne on tulossa hakemaan minua!". Sisälle päästyään neiti kuitenkin palautui hyvin pian entiselleen.

Aluksi uskoin ylä-ilmojen pelon johtuvan viime kesänä meitä pelotelleesta kuumailmapallosta, joka oli aivan yläpuolellamme ja pääti sitten lisätä kaasua palloon. Silloin neiti ensimmäistä kertaa näki uhan ylä ilmoissa ja varmaankin koska pallo pelotteli meitä tässä lähistöllä tyttö tajusi pelottavia ääniä ruveta taivaalta etsimään. Aienminhan ei taivaalta nimittäin mitään ole ymmärretty pelätä.

Seuraavana vieralu iltana Tepa sitten keksikin pelottavan noita-koristeen roikkumassa ovi aukosta ja sitähän sitten taas piti pelätä. Hän ei uskaltanutkaan vilkaistakaan noitaa päin ja kulki hyvin pelokkaan varautuneesti, hiipien. Ensin en olisi millään voinut uskoa että mokoma noitaaiheutti tämän reaktion. Se kuitenkin poistettiin lento matkaltaan, mutta ei neiti sen jälkeenkään uskaltanut kuin äkkiä vilkaista sinne missä se oli roikkunut. Lopulta rohkeus kuitenkin voitti ja noidan havaittiin lentäneen tiehensä.

Huokaisin jo helpotuksesta kun noita lähdöllään poisti ongelman, mutta jo seuraavana iltana taas tähyiltiin katon rajaan ja hiippailtiin sohvan alle turvaan. Syytä moiselle käytökselle ei keksitty ja sama toistui joka ilta. Yhtenä yönä Teriä pelotti niin kovasti ettei se meinannut uskaltautua juomaan keittiöön. Kun juomapuoli kuitenkin oli rohkeasti hoidettu neiti ravasi vinkuen ja hermostuneesti nukkuma huoneessa edes takaisin, kunnes sukelsi veljeni sängyn alle nukkumaan.

Syytä kummalliselle käytökselle ei keksitty, mutta tulipahan päätettyä ettei neiti enää saa katsoa kanssani Salaisia kansioita tai muita vastaavia sarjoja tai elokuvia. Pohdittavaksi siis jää johtuiko käytös korkeista äänistä, joita muut eivät kuule, kuumailmapallo-pelosta, X-filesin katsomisesta vai jostakin henkimaailman olennosta, jonka olemassaolosta meillä muilla ei ole harmaintakaan aavistusta...

perjantai 1. tammikuuta 2010

Kyllä maalla on mukavaa!

Ainakin Terin mielestä maalla on hurjan mukavaa. Varsinkin kun maalla olo yleensä tarkoittaa sitä että saa juosta vapaana ilman minkäänlaisia rajoittimia. Kävimmekin siis luomassa neidille hyvää mieltä tällä ylellisyydellä ja suuntasimme auton nokan kohti Sulkavaa, jossa Terin mummon veli asuu perheineen.

Villinä ja vapaana lintuja ajamassa
Matkaan lähdettiin tietenkin autolla mikä ei sinänsä kuulu Terin lempi asioihin. Neiti kuitenkin heti tiesi että jonnekkin pitemmälle ollaan lähdössä, kun tavaroita alettiin kantaa autoon ja mummokin otti sukset mukaan. Automatka sujui rauhallisesti ja neiti lepäili omassa boksissaan takakontissa. Juvalle pysähdyimme hoitamaan kauppa ostoksia jolloin takakontissakin alkoi liikehdintä. Neidin nenänpäähän se sieltä nousi ja lopulta koko koira, hän oli nimittäin huomannut että nyt ollaan menossa kivaan ja tuttuun paikkaan. Loppu matka sujui odottavissa tunnelmissa ja määränpäätä lähestyttäessä nousi karvakorva katselemaan sivuikkunasta, mitä se hyvin harvoin tekee.
Paikan päällä koitti sitten se ihana vapaus. Ensin avasin takakontin ja odotin jo tytön ryntäävään ulos kuin ohjus. Yllättäen odotus käsky olikin tehokas ja siellä tyttö istua napotti ja odotti vapaaksi pääsyä. Luvan saatuaan hän lähtikin juoksemaan monta iloista rinkiä pihamaalla. Ilta Teriltä sujui hiihtäjiä kirittäessä ja lepäillessä.

Pompi, pompi umpihangessa
Seuraavan aamun Tepa olikin aloittanut jo varhain ja saanut talonväen omaksi palvelus joukokseen. Hän nimittäin oli herätessäni käynyt jo kolme kertaa ulkona. Voin vain kuvitella kuinka neiti on ensin halunnut ulos ja kohta jo haukkunut sisään, ja sitten taas ulos ja sisään ja ulos ja sisään. Onhan se toki hauskaa kun muut toimivat jo pienimmästäkin vihjeestä hänen hyväkseen. Päivä kuluikin muuten lumessa peuhatessa ja lintuja hätistellessä.

Välillä pitää nousta pinnalle haukkaamaan happea hyvistä tuoksuista huolimatta