maanantai 26. lokakuuta 2009

Mää, bää ja pimeä jälki

No niin. Aikaa viime kirjoituksesta onkin jo päässyt vierähtämään ja vaikka mitä on kerennyt tapahtumaan. Päällimmäisinä asioina tulee mieleen lampaiden moikkaaminen ja tänään tehty jälki.

Viime viikolla huomasin koulumme lampaiden ja vuohien olevan ulkoilemassa, joten päätin käyttää tilaisuutta hyväkseni. Hain siis Terin kämpältä ihailemaan maatilan eläimiä. Olihan osa noista kavereista jo neidille aivan tuttuja, kun viime syksynä käytiin lampaita useaan otteeseen tervehtimässä. Kiinnostus oli silloin kovinkin molemminpuolista. Molemmin puolin aitaa tuli kiinnostuneita karvakuonoja tutkimaan toisiaan ja varovasti koskettelemaan toistensa kuonoja ja turpia. Teri oikein tästä innostui ja menikin sitten häntä heiluen uusien ystäviensä luokse. Hän varmaan ihmetteli näiden koirien poikkeavaa ulkonäköä ja yritti kysellä mitä lajia he mahtaisivat olla?
Tällä kerralla tilanne oli toinen, neitiä ei voinut vähempää kiinnostaa moiset kaverit. Pari kertaa piti pää kuitenkin tunkea aidan raosta, mutta muuten lampaat ja vuohet saivat oleilla aivan rauhassa. Aidan toisella puolella kiinostusta tuntui olevan tästäkin huolimatta ja seuraajia riitti. Terin mielenkiintoisuuden kuitenkin voitti ylivoimaisesti Helmi joka halusi osansa märehtijöiden oksasta.

Teri tarkkaili lampaita ilman suurempaa mielenkiintoa


















Lauantaina saatiin kaupunki kävelylle seuraksi Helmi ja Katri. Suuntasimme Iisalmen keskustaan muistelemaan kaupunki käyttäytymistä. Molemmat tytöt malttoivatkin kävellä tosi nätisti. Jopa Helmi joka oli elämänsä ensimmäistä kertaa kaupunki kävelyllä oli helmimäisen rauhallinen. Kaupungissa oli hyvin rauhallista ajankohdan huomioiden. Teri toimitti vainukoiran virkaa tutkimalla tarkkaan edellisten kadulla kulkijoiden hajut. Muutama tekstiviestikin tuli jätettyä muille koirille aiheella "Teri was here".

Tänään sitten päästiin pitkän tauon jälkeen tekemään jälkiä. Mukana oli tuttu koulu porukka eli Niina, Nuray, Elina, Milo-man, Sari ja Bondi. Ilta oli jo ehtinyt pimentyä eikä sankka sumu auittanut tilannetta sitten mitenkään. Muut suorittivat jäljen ensin joten Terin jälki sai hieman pitempään vanheta. Kun meidän vuoro tuli lähetin neidin jäljelle jonkin matkan päästä ja hyvin hän sen sieltä nostikin. Pimeässä metsässä jäljestäminen oli sinänsä mielenkiintoista, kun jäljen tekijäkään ei voinut olla aivan varma mistä oli kulkenut, koska mitään merkkejä ei mukaan sattunut tulemaan. Mentiin siis ihan kirjaimellisesti vainun varassa. Neiti siis nappasi kiinni hajusta ja rupesi hommiin.. Teri pääteli että tämähän se seurattava haju oli ja lähti määrätietoisesti jälkeä seuraamaan. Jonkin matkaa mentyään hän ihmetteli ihmisten hölmöyttä näiden käskiessä etsimään uudestaan jäljen jota hän jo seurasi (ihmiset epävarmoja jäljen kulusta ja eksyksissä..). Tunnollisesti Teri tuli takaisin ihmisten luo ja tarkasti oikealta ja vasemmalta ja palasi taas tutulle hajulle. Tässä vaiheessa ihminen hihnantoisessa päässä (minä) tunsi itsensä todella typeräksi ja rupesi sättimään itseään ajatuksissaan, koska ei ollut uskonut tuota loistavaa nenätyöläistä. Loppu jälki sitten olikin suht tarkkaa työskentelyä ja neiti oli niin innoissaan että ohitti jopa loppu palkan, joka oli hieman piilossa, seuratessaan jälkeä. Onnistuneesti sain neidin palautettua rasian luo ja sitten vain odottelemaan ilmaisua. Nyt Teri huomasi rasian ja rupesi avaamaan sitä ajatuksen voimalla. Ikävä kyllä se ei toiminut. Seuraavaksi oli vuorossa äänen avaus elikkäs pari kertaa hau ja vuh, mutta sekään ei toiminut. Lopulta sitten rasiaa jo tökättiin kuonolla, jonka jälkeen kokeiltiin maahan menoa. Viimeisimmäksi mainittu toimikin ja kehujen kera herkkusuu pääsi nauttimaan rasian sisällöstä. Aluksi tuntui ettei se jälki nyt kovin hyvin mennyt ja vuorossa oli melkeimpä kootut selitykset. Nyt jälkeenpäin ajatellen se kuitenkin sujui oikein hyvin. Teriä oli erittäin vaikea tulkita pimeässä metsässä, mutta koko aika pysyttiin jäljellä ihmisten haahuilusta huolimatta :)

Tässä Terin ja lampaiden viime vuoden kohtaaminen

maanantai 12. lokakuuta 2009

Mätsärissä Pieksämäellä

Eilen oli Terillä jännä päivä, johon sisältyi paljon tuttuja ja vieraita koiria. Käytiin siis Pieksämäellä Match show:ssa. Aamulla lähdettiin liikkeelle vanhalla ja uskollisella autollani eli Sunny Daylla ja heti ensimmäiseksi käytiin hakemassa matkaan mukaan Sari ja Bondi-collie. Matka sujui hienosti "lasten" lepäillessä takapenkillä, välillä Teri tosin nousi tojottamaan vauhdin hidastuessa kai miettiäkseen että mihinkä suuntaan nyt ja joko ollaan perillä.
Paikalle saavuttaessa neiti päästi ilmoille sotahuutonsa ihan vaan ilmoittaakseen että täällä ollaan. Ilmoittautumisen ajan hauvat odottivat autossa ja Teri onnistui rauhoittumaan. Neiti ilmoitettiin kisaamaan x-rotuisten ryhmään. Kun ilmoittautuminen oli hoidettu kunnialla saapuivat paikalle Niina, Nuray-collie ja Geena-collie. Niina ja Nuray olivatkin Terin vanhoja tuttuja, mutta Geena oli aivan uusi tuttavuus.
Ilmoittautumisten jälkeen koko ryhmärämä siirtyi sisälle odottamaan tapahtuman alkua. Heti sopivan paikan löytymisen jälkeen Teri päätti avata jälleen ah niin kauniin äänensä kaikkien kuultavaksi. Suuri koira määrä oli ilmeisesti aivan liian jännittävää ja minullehan se piti purkaa. Tapahtumassa oli mukana myös pari tuttua treenikaveria joita oli mukava nähdä.
Siinä sitten odoteltiin, odoteltiin ja odoteltiin. Välillä käytin neitiä ulkoilemassa, kun tuntui siltä että vieressä olisi kohta muuten aika Terin näköinen jääveistos, neiti nimittäin tärisi ja värisi ja lopulta hyppäsi syliin lämmittelemään.
Vihdoin ja viimein oli Terin vuoro mennä kehään. Itselleni ei jäänyt minkäänlaista mielikuvaa tästä kilpaparista joka kanssamme oli kisaamassa, ehkä siksi että käytin kaiken keskittymiskykyni neidin kaikkien jalkojen pitämiseksi maassa ja vielä seisoma asennossa. Teri ravasi oikein nätisti tosin välillä vietit veivät vallan ja sitä sitten kuljettiin nenä maassa. Seisominen ei neidiltä kovinkaan mainittavasti sujunut kun mielessä tuntui olevan päällimmäisenä tuo istuminen. Positiivisena asiana mainittakoon että maahan menoa ei kertaakaan tarjottu vaikka se tuntuukin olevan Terin vahvinpuoli. Pari arvostelusta Teri sai sinisen nauhan ja jatkoi siis sinisessä kehässä. Saatiinkin jäädä suoraan kehään kun x-rotuisia kilpailijoita oli kuusi ja me olimme viimeisessä parissa. Sinisessä kehässä neiti onnistui tulemaan toiseksi kaikesta seisomisen aikana tapahtuneesta makkaran ja hamuilusta ja kättäni vasten kiipeilystä huolimatta. Muistoksi saatiin kuitenkin ruusuke ja se Terille huomattavasti mieluisampi asia eli voitettu ruokapussi, vaikka se nyt ei sattunutkaan olemaan hänen omaa ruokamerkkiään. Myös Geena sijoittui tulemalla toiseksi veteraani luokassa.
Loppu päivän Teri viettikin sitten loikoillen sängyn pohjalla ja nähden villejä unia.

Loppuun vielä kuva hyvin itsetyytyväisestä ruokapussin voittajasta :)

torstai 8. lokakuuta 2009

Hämärää hakua

Käytiin tänään Terin kanssa koittamassa hakua kun siihen kerran mahdollisuutta tarjottiin. Mukana oli useita koiria, joista osa harjoitteli jälkeä ja osa hakua. Terin vuoron alkaessa alkoi jo hieman hämärtää mutta sehän ei neitiä haitannut. Jo heti aluksi tyttö oli aivan innoissaan, mikä varmaankin johtui siitä että hän kuvitteli pääsevänsä jälkihommiin. Aluksi haku olikin aika maavainu painotteista, mutta lopulta sieltä löytyi se kaivattu asiakin eli ilmavainu. Hienosti Teri sitten hakikin kun vauhtiin pääsi. Välillä nenä oli suunnattuna maata kohti mutta lopulta maalimies kuitenkin löytyi ja mikäs sen mukavampaa kuin makkaraa palkaksi kaikesta "vaivasta".
Haun jälkee neiti ajoi vielä Sarin tekemän jäljen. Jäljelle lähtö oli innokas, välillä jälki kuitenkin hävisi ilmeisesti liiankin tuoressa muistissa olevan ilmavainun takia tai sitten syynä oli läheiseltä laavulta leijuva ja hyvin kutsuva makkaran tuoksu. Jäljellä ollessaan työskentely oli kyllä todella tarkkaa. Lopuksi vielä odotin ensimmäistä kertaa ilmaisua esineestä myös jäljellä, sitä kun on harjoiteltu vaan sisällä ja pihalla. Aluksi Teri vaan kummissaan pyöri maassa olevan rasian ympärillä ja törkki sitä kuonollaan. Hän törkki kuonollaan, tassuillaan, haukkui, törkki, haukkui, tuijotte kummissaan, haukkui ja vihdoin viimein asettui maahan makaamaan. Mitä tästä siis opin... ei hakua ja jälkeä samalla kerralla. Oli kyllä todella mukavaa treenailla porukalla ja saada asian tuntevia neuvoja.
Harjoitusten päätteeksi minulla oli mukanani oikein iloinen ja väsynyt koira. Ainoana asiana hänen iloaan tuntui vain häiritsevän vielä toistaiseksi tyhjänä pysynyt ruokakuppi.

tiistai 6. lokakuuta 2009

Ensiaskelia

Nyt vihdoin sain aikaiseksi pystyttää koiralleni oman blogin. Päähenkilönä seikkailee beaglen ja suomenpystykorvan sekoitus Teri. Terin nimi tarkoittaa auringon paistetta ja kyllä tuo neiti onkin ihan nimensä veroinen. Päähenkilönä toimivan kaverin kanssa on tänä syksynä alettu harrastaa jäljestystä. Aiemmin aloitettu TOKOilu on myös herätelty henkiin Tottistelemisen merkeissä.
Blogin nimi taas tulee Terin turhankin kuuluisasta "sotahuudosta", joka pääsee ilmoille aina neidin ilmoittaessa jostain jännittävästä tapahtumasta. Blogissa tullaan keskittymään kaikenlaisiin pienen koiran elämää jollain tavalla koskettaviin asioihin.